Kova on ollu yritys... oikeestaan yritys on ollut todella kainoa, mutta en luovuta en. Ainakaan ihan heti...

Askelmittariin tulee useimpina päivinä ihan nolon vähän harppauksia, mutta jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi...

 

Eilen oli ihan "plääh mää tätä touhuu jatka en.." -fiili, mutta tänään on eri mieli; Kai tätä vois vielä yrittää. Ei oo kuiteskaan niin laihistelu olo, kun kaikkee voi syödä ja painokin alas päin hytkähtäny 

Eilen tuli Toisen Siskon kuntopyörä meille lainaan. NeitiNäpsä on polkenu jo monta kilometriä, mutta mie vain 1km kokeeksi. Pohje kipeenä ei kärsi eikä uskalla fillarilla sotkeen, kun ei tierä mikä vikana..

                                  

Mutta toivottavasti koipi tokenee niin pääsen askelmittaria testaamaan, jahka se eka kotiutuu....

Miten voi olla liikkeelle lähtö näin vaikeeta? En oo käyny lenkillä kuin maanantaina...

Tein äsken soijamakkara-peruna-spagettipyttistä ja oisin syöny kaiken, mutta onneks maltoin käydä "klubilla" tarkistamassa kalorimäärät. Itsas niitten puolesta ois voinu syödä vähän vielä, mutta tarve syödä hävis.

Siis hyvä minä!

                           

No-niin... Lenkkeilyä ei tänää yhtään, mutta kcal on pysyny kurissa (Kiitos KiloKlubin) kun ei tartte itte laskee kaloreita. Miten paljon vähemmän pitää syödä mitä perus kulutus on, että käy hupeneen?

Kävin alkajaiseksi lenkillä, reilu 4km vaunuja työntäen!! Huh huh..